Mika Bruun: American Robin

Purple Sandpiper - Merisirri - Mika Bruun

Pitkästä aikaan keksimme lähteä Caldeiraan, Hannukaan ei ollut käynyt koko retkensä aikana ja tänään siihen oli viimeinen mahdollisuus. Tuuli ylhäällä oli aamulla melko huimaa, 16 m/s. Alhaalla vain ajoittaisia puuskia ja länsi päässä jopa tyyntä. Päivä alkoi sikäli mukavasti että ensimmäisellä taxilla lähteneen Pete & Bob huusivat radiosta heti kun näkivät auton ylhäällä. American Robin - Punarintarastas oli heti alhaalla ns polulla. Kävin laittamassa tiedon parin sadan metrin päässä, paikasta jossa on yhteydet, ja painuimme alas kraateriin. Lintu näkyi heti ja jäimme odottamaan Jounia, jolta laji puuttui pinnoista. Kuvaukset olivat haasteita sillä lintuhan on iso rastas, eikä se päästänyt kovinkaan lähelle. Muutaman dokumentin sain tallennettua. Muuten alhaalla oli melko tavallista, paitsi alkusyksyyn verrattuna vesiäisiä oli runsaammin. Kuten kolme Ring-necked Duck - Amerikansotkaa, Blue-winged Duck - Sinisiipitavia sekä parvi Green-winged - Amerikantaveja ja Common Teal - Taveja. Jotenkin Pete & Bob olivat määrittäneet linut, mutta en tiedä miten, pitää kysäistä huomenna. Tämä selvisin kun näin kuvat, linnut olivat laskeutuneet heidän eteensä ja kuvista pystyi sanomaan siiven päältä kohtalaisen selvästi lajit. Neljän tunnin jälkeen hiippailin ylös ja suunnistin kohti Reservoiria, siitä tarkoitus oli oikaista Tennessee Valleyn kautta kylään. Pienillä poikkeamilla suunnitelma pitikin paikkansa. Matkan ainoa mainittava laji oli Upland Sandpiper - Preeriakahlaaja joka lähti edestäni lentoon kun nousin pienestä Ribeirasta ylös juuri sen kohdalla, tietämättä linnusta mitään. Se on ollut maisemissa jo viikon verran. Sitä on havaittu melkein päivittäin ja kaikki havainnot ovat olleet suunnillee vastaavia, bongattavana se ei ole toistaiseksi ollut. Aamulla oli löytynyt Purple Sandpiper - Merisirri satamaan. Kun saimme kylän näkyviin ja huomasimme Jounin alhaalla, kysyin onko lintu paikalla? Ei ollut, mutta muutaman minuutin päästä se löytyi ja lähdimme bongaamaan Corvon pinnaa. Lintu olikin tyypillisesti paikalla luottavaisena ja rauhallisena. Kerrankin sai kuvailla rauhassa, eikä tarvinnut pelätä että kohde karkaa paikalta liian nopeasti. Raskas päivä takana, 18 km kävelyä, 27409 askelta ja lähes 800 nousu metriä tuntui jaloissa illalla, etenkin alamäissä polvet "huusivat hoosiannaa". Huomenna pitäisi ottaa luultavasti kevyemmin että päästään samoilla jaloilla maaliin asti. Sillä vielä on viikko jäljellä. Huomenna uusi päivä.