perjantai 31. tammikuuta 2014

Yanacocha

Sword-billed Hummingbird - Mika Bruun
Aikainen aamiainen, maksut ja muut sähläykset Mindo Loma´ssa. Oli lähdön paikka, kohti uusia maisemia ja lintuja. Lähdimme aamu neljältä Yanacocha´lle, reilun parin tunnin ajo ja hämärässä perillä. Suunnitelma toteutuikin loistavasti ja olimme perillä melko oikeaan aikaan, ehkä vähän myöhässä. Odotettavissa olisi useita uusia lajeja, Antpittoja, Mountain-Tanagereita, Flowerpiercereita ja muuta mukavaa. Kävelimme rauhassa pari tuntia polkua ylös kohti ruokintoja. Ne ovat 4.000 metrin korkeudessa, näin ollen hieman poikkeuksellisia. Aamuvaloilla kuvaaminen oli haastavaa, koska BigSix imaisi jälleen kosteutta etulinssin sisään. Onneksi tällä kertaa asiasta selvittiin melko nopeasti, vajaan tunnin odotuksella kosteus hävisi, ehkä sinne linssiin jäi jotain merkkejä kosteudesta? Aika näyttää. Viimeksi Brassi keikan jälkeen huolto kutsui ja sain BigSix´n takaisin 400 euroa köyhempänä. Mutta takaisin Ecuadoriin. Aamun parhaita havaintoja olivat; Blackish Tapaculo, tähän lista. Vaatimattomat unet ja korkea ilma tekivät tehtävänsä, olin ihmisenä aivan loppu. Pienikin nopeampi kävelypyrähdys sai haukkomaan happea urakalla. Näköjään ihminen tarvitsee happea. Ei se nyt ihan uusia asia ollut, mutta kun katsoin paikallisia en ollut ihan varma. Sillä mm kolme nuorta naista oli siellä lenkillä, juoksivat lisäksi vielä kovaa neljässä kilometrissä, olivatkohan he ihmisiä? Pääsimme raahautumaan autoon ja palaamaan takaisin alemmaksi, kolmeen tonniin. Helpotti oloa kuitenkin kummasti, tai siis ihan normaalisti helpotti. Retkeilimme Quiton itäpuolella kuivalla alueella myöhäisen iltapäivän. Raavimme muutaman kivan lajin, tosin kovalla työllä. Etsimiseen tuhraantui turhan paljon aikaa. Pimeässä kolmen tunnin ajo Guango Lodge´lle. Perille päästyämme kaikki olivatkin jo nukkumassa Lodgella. Mutta asiakas palvelu pelaa, tavarat kannettiin huoneeseen, kylmä olut tuli nopeasti ja illallinen tehtiin. Hieno avaus mestalta, odotetaan aamua innokkaasti sillä muutama kova laji on odottamassa pihassa.

Great Sapphirewing - Mika Bruun

Masked Flowerpiecer - Mika Bruun

Yanacocha - Mika Bruun

torstai 30. tammikuuta 2014

Milpe - Bellavista

Purple-throated Woodstar - Mika Bruun

Viimeinen aamu Mindon alueella sekoiltiin Milpen tiellä, lähinnä Choco lajien paikkailuja yriteltiin. Tulos oli heikohko. Pahimmat jäivät odottamaan seuraavaa reissua, mutta muutama hyvä laji saatiin paikattua. Näitä olivat mm kaksi isoa tikkaa, Guayaquil Woodpecker ja Crimson-bellied Woodpecker. Alueella oli suoritettu ns metsänhoitoa, joka tarkoittaa täälläkin sitä samaa kuin meillä. Avohakkuu. Oppaan kanssa menimme hämärissä hänen vanhalle Choco Tapaculo mestoille, mutta kas metsä olikin poissa. Arvatenkin niin oli myös Tapaculo ja moni muukin laji. Onneksi näimme sentään jotain alueella, vaikkakin semilajeja. Tosin kaikki ne ovat saman arvoisia ja nekin on nähtävä. Näimme mm Plumbeous Kite, White-collared Swift, Barred Puffbird, Brown-billed Scythebill, Black-capped Pygmy-Tyrant, Golden-hooded Tanager, Yellow-green Bush-Tanager ja Yellow-collared Chlorophonia. Puolen päivän jälkeen siirryimme majapaikan ympäristöön, Mindo Lomaan. Lyhyen kävelymatkan päässä on nähty säännöllisesti Hoary Puffleg. Lyhyt kävelymatka oli matkana lyhyehkö mutta liukkaassa ja vaikea kulkuisessa maastossa se vei aikaa. Neljä joen ylitystä ja joen pohjaa kävellen, niin siellä oli vettä,  pääsimme kuitenkin oletetulle ruokailu kukille. Hoary lentelinkin lähes välittömästi joen reunoilla, mutta sitä oli käsittämättömän vaikea nähdä. Se lenteli äärimmäisen aggressiivisesti ja ei juurikaan pysähdellyt. Onnistuimme kuitenkin näkemään sen sateesta ja sumusta huolimatta, kiitos oppaan Patricion erinomaisesta paikkatietämyksestä. Viimeiset pari tuntia vietimme Bellavistan metsissä Cloud-forestin yläosissa. Saimmekin kaivettua kivoja lajeja esille. Mm Lyra-tailed Nightjar, Gorgeted Sunangel ja Tanager Finch. Viimeisillä valoilla jäin ihmettelemään Bellavistan ruokintoja kuuman kahvikupposen ääreen, poikien mennessä vielä etsimään jotain uutta. Molemmat ryhmät päätyivät kuitenkin samaan tulokseen. Nolla oli tulos, toiset kastuneena sateesta, toiset taas kuivana katoksessa kahvin äärestä. Edessä jälleen mukavat unet, tällä kertaa aavistuksen lyhyemmät, reilut kolme tuntia. Aamulla vaihdamme retken Andien itäpuolelle. Aluksi polttamaan taas naama ja pää uudelleen yli neljään kilometriin. Juuri kun edellinen ihokerros on kuoriutunut pois viimeisen Antisana keikan jäljiltä.

Blue-backed Mountain-Tanager - Mika Bruun

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Mashpi road

Oilbird - Mika Bruun
Perusherätys jälleen 4:30, ja aamiaisen jälkeen menoksi. Tällä kertaa kohti Mashpi road. Puolentoista tunnin ajamisen jälkeen saavuimme sumuiseen Mashpi metsään. Startti oli kerrassaan loistava, Black Solitaire lauloi ylärinteessä. Vain hetkeä myöhemmin Moustached Antpitta. Kolmantena olikin vuorossa vesisade, voimakasta tihtua alkoi putoilemaan ylhäältä. Se ei varsinaisesti kastellut meitä, mutta näkyvys oli kehno. Kaikesta huolimatta elisten virtaa ei voinut tyrehdyttää, vaikka reilun parin tunnin kuluttua alkoikin satamaan kunnolla. Matkalla käännöspaikkaamme Mashpi Lodgen risteykseen näimme monta upeaa lajia; Wedge-billed Hummingbird, Beautiful Jay, Pacific Tuftedcheek, Orange-breasted Fruiteater, Choco Vireo, Andean Solitaire, Indico Flowerpiecer ja Moss-backed Tanager. Tämä viisi vuotta sitten löydetty mesta on uniikki alueella. Täältä löytyy monia lajeja joita muualla Ecuadorissa on erittäin vaikea, jollei mahdotonta, nähdä. Paluu matkalla vesisadekin loppui ja saatoimme nähdä hieman alueen maisemat. Osittain oli täälläkin jo moottorisaha jyllännyt metsissä, valitettavasti. Paluu alas vuorelta suunniteltiin lähi alueiden kautta, targettina legendaarinen Oilbird. Olin kuullut pitkistä kävelymatkoista vaikeisiin paikkoihin, tikapuu kiipeilyä luoliin ja jne. Tämä paikka oli auton parkkipaikalta 20 metriä, joten ei niin paha. Lisäksi kyseessä oli kapea sola johon tuli päivän valoa, tosin olimme paikalla melko myöhään. Hieman yli 20 Oilbird hillui ja rääkyi solassa, upean näköisiä kummajaisia. Pesissä oli jo isoja poikasia jotka ilmeisesti tekivät lentoharjoituksia, siltä se ainakin näytti. Olin yllättynyt kuinka iso Oilbird on, lähes Hiirihaukan kokoinen. Aika velmu veijari. Syö hedelmiä. Liikkuu pimeässä, lukuun ottamatta pesäluolaa. Hämärää touhua, jollei jopa pimeää. Yksi retken huipuista on saavutettu, se oli tämä. 


Moss-backed Tanager - Mika Bruun

tiistai 28. tammikuuta 2014

Rio Silanche

Double-tooth Kite - Mika Bruun

Pienimuotoinen pöllö/kana retki aamu pimeässä ja hämärissä tuottivat ainoastaan hieman väsymystä. Yli neljää tuntia ei ole ollut vielä mahdollista nukkua, tähän tottuu. Ilmestyimme Rio Silanche´n poluille sopivasti auringon noustessa. Aamun ensimmäinen kierros oli melko hiljainen, linnut olivat selvästi vielä kohmeessa. Siirryimme latvustorniin mutta sielläkään ei juuri tapahtunut mitään kummallista, peruskamaa. Mutta sitten mopo lähti käsistä, lintuja ilmaantui todella mukavasti ja uusien lajien kirjoa ei voinut mitenkään välttää. Tosin ei sitä kukaan halunnutkaan. Suhailimme noin 1,5 km polkua myötä- ja vastapäivään useita kertoja päivän aikana. Joka kerralla löytyi uusia lajeja, ja paljon jäi vielä näkemättäkin. Näimme noin 120 lajia, joista allekirjoittaneelle uusia oli tasan 40. Olen saanut koko retkellä jo yli 100 uutta elistä, toiveena oli saada 300 uutta, saa nähdä onnistuuko. Päivän parhaita olivat; Tiny Hawk, Rufous-fronted Wood-Quail, Brown Wood-Rail, Pallid Dove, Pacific Parrolet, Orange-fronted Barbet, Checker-throated Antwren, Purple-throated Fruitcrow ja Yellow-tufted Dacnis. En ole kertonut säästä mitään, vaikka aihe on aina kiinnostava. No pakkasta ei ole ollut, koska käytiin Antisanalla ekapäivänä keskipäivällä. Yöllä on noin 12 astetta, olemmehan 1.770 metrin korkeudessa. Alempana selvästi lämpimänpää, tänäänkin oli melko hiostavaa koska olimme 400:ssa metrissä, T-paita keli. Aurinko on paistanut kevyen pilviverhon takaa päivittäin. Ylhäällä 3.000:ssa Cloud-forest´ssa luonnollisesti pilvet tihkuavat kevyttä kosteutta koko ajan alas. Tämä päivällä, sillä yöt onkin satanut melko reilusti, tällä hetkelläkin illallisen jälkeen on kaatosade. Onneksi kaikki on ollut ohi aamulla kun lähdemme retkelle, toivotaan samaa säätä huomiseksikin.

Checker-throated Antwren - Mika Bruun

Pale-mandible Aracari - Mika Bruun

maanantai 27. tammikuuta 2014

23 de Junio

Plate-billed Toucanet - Mika Bruun

Aamuherätys oli hieman normaalia aiemmin, piti lähteä katsomaan Umbrellabird. Näitä ihmeellisiä ilmestyksiä näkyikin toistakymmentä yksilöä. Long-wattled  Umbrellabird on saanut nimensä valtavasta kurkku tötteröstä joka roikkuu kaulan edessä. On se evoluutio ihmeellinen asia, mitähän sekin tuolla röyhelöllä tekee? Linnut olivat hienosti paikalla kevyessä sumussa, lähempänä ne olisivat toki saaneet olla, seuraavalla kerralla sitten. Paikalla oli ihan kivasti myös muita semimetsän liikkujia kuten Rufous Motmot, Green Thorntail ja Choco Toucan. Kun uusia lajeja ei enää juuri tullut pakkasimme kamat pellon reunalta ja suuntasimme Hyundain kohti slsvis metsiä, matkalla näimme jo parempina Barred Hawk, Brown Inca, White-whiskered Inca Tawny-bellied Hermit, Plate-billed Mountain-tanager, Masked Tityra, Choco Warbler ja Narino Tapaculo. Lintuja oli hyvin siihen asti kun pilvet peittivät taivaan ja alkoi kevyt tihkusade. Päätimme siirtyä alemmas ja kohti Milpen ruokintoja. Mahtavan Hummingbird ruokinnan jälkeen siirryimme tsekkaamaan muun muassa Manakineja, ja pari kuittasin pari uutta ruksilistaan. Muita paikan erikoisuuksia olivat mm Green Thorntail, Plate-billed Mountain Toucan, Club-winged Manakin, Golden-winged Manakin ja Collared Trogon. Myöhään iltapäivällä, lähes hämärissä lähdimme pois Milpestä. Ehdimmekin aivan viimeisillä valoilla koti paikkaan Mindo Lomaan ja näimme paikan ensi kertaa valoisassa. Eihän tämä nyt mikään luxusmesta ole mutta ystävällinen perhe pitää tätä ja homma toimii. Päivän hyviä lajeja olivat mm White-whiskered Hermit, Esmeraldas Antbird ja Choco Warbler. 


Long-wattled  Umbrellabird

Long-wattled  Umbrellabird

Club-winged manakin

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Paz de las Aves

Chestnut-crowned Antpitta
Cloud-forest päivä alkoi Paz de las Aves´n Antpitta paratiisista. Hämärässä siirryimme pientä polkua alas Andean Cock-of-the-Rock soidin paikalle. Linnut olivat heti paikalla riekkumassa ja mahtailemassa muille koiraille. Naaraita ei näkynyt, ilmeisesti ovat pesimässä. Hassun hauskat ACotR olivat mukavaa katseltavaa, kuvaaminen oli hieman haastavaa pimeyden takia. Paikalla oli myös paljon muita lintuja, kuten Scaled Antpitta ja Cloud-forest Pygmy Owl. Useiden hyvien eliksien jälkeen siirryimme vain hieman alemmaksi jossa Yellow-breasted Antipitta käy matoruokinnalla. Pelkäämätön lintu näkyy tietysti upeasti, hän on nimeltään ”Willy”. Paikan omistaja ja opas, Angel Paz, on antanut kaikille ruokkimilleen Antpitoille nimet. Hän juttelee niille ja heittelee matoja ja toukkia. Ja tyypit oikeasti tulevat vihellyksiin ja kutsuihin, aika rentoa meininkiä. Useiden mukavien havaintojen jälkeen tulimme takaisin talolle josta lähdimme rinteen toiselle puolelle. Siellä meitä odotti ”Shakira”, Ochre-breasted Antpitta ja hedelmä ruokinta. Siellä oli upeasti kolme Toucan Barbet ja kaksi Crimson-rumped Toucanet sekä White-throated Quail-Dove. Matkalla oli muutamia Golden-headed Quetzal, kaikkia näitä pääsi kuvaamaan kohtalaisesti. Takaisin ylös tullessamme pysähdyimme vilkkaalle Hummingbird feedereille. Sokerilientä lipittivät noin sata Hummingbird´ a, niitä näimme tänään mukavat 18 lajia. Huiman aamun jälkeen olikin vuorossa aamun toinen aamiainen tilan emännän tekemänä, loistava. Täydellä vatsalla olikin kiva siirtyä katsomaan yhtä tähtilajeista, ”Toma” Ocellated Tapaculo. Tämä mystinen veijari oli upea ilmestys, sitä on vaikea nähdä ja vielä vaikeampi kuvata. Herra ei oikein suostu kulkemaan avoimessa maastossa, vaan hyppii aina pimeissä oloissa. Onneksi meillä kävi tuuri ja näimme sen esteettömästi hetken ajan. Sivutuotteena saimme paikalta kesyn Chestnut-crowned Antpitta pariskunnan. Linnut olivat jopa liian lähellä BigSix´lle, taakse päin ei ollut asiaa ja näin ollen piti taiteilla ja sovittaa linnut ruutuun. Iltapäivän vietimme BellaVistan Cloud-forest´n ympäristössä saaden paljon uusia lajeja. Mm Gorgeted Sunangel, Pale-mandible Aracari, Narinano ja Spillmann´s Tapaculo, Tricolored Bush-Finch ja Tanager Finch. Palasimme pimeässä lounaalle ja illalliselle samaan aikaan. Myös saimme ne molemmat, joten illallinen olikin melko tuhdin puoleinen. Hienon päivän lajimäärä oli mukavat 108, ja niistä allekirjoittanut sai elikseksi peräti 58 lajia.


Velvet-purple Coronet - Mika Bruun

White-bellied Dipper

lauantai 25. tammikuuta 2014

Antisana

Ecuadorian Hillstar - Mika Bruun
Aamu alkoi reilusti tuntia ennen auringon nousua, vuorokausirytmi sekaisin. Aamukävely heti hämärissä hotellin pihassa, jossa olikin ihan mukavasti lintuja. Sain jopa eliksenkin, Golden-bellied Grosbeak´n, hieno aloitus. Lähdimme nopeasti takaisin Hertz lentokentän toimistolle, josta meille piti olla varattu auto. Vasta kahden ja puolen tunnin säädön jälkeen meillä oli auto, Avikselta. Hertz´lta kukaan ei tullut toimistolle tai edes vastannut mihinkään puheluihin, eikä kukaan tiennyt onko liike edes auki. Vaikka kaikissa papereissa lukee niin ja erikseen sovittiin että auto on aamu seitsemältä paikalla. Kaima saikin onnistuneesti Lontoon kautta peruutettua koko varaus ja saimme Avikselta uuden karhean Hyundai Santa Fe´n alle. Hyvä Avis, Hertz´sta ei kannata edes puhua, surkeaa. Pääsimme maastoon siis pari tuntia myöhässä. Otimme suunnitellusti suunnaksi Antisanan, jossa odottikin monta elistä. Upeaa Andien ylänköä ja hienosti lintuja, toinenkin päivä menisi mainiosti täällä. Uusia lajeja oli päivän saldona peräti 14. Mm Ecuadorian Hillstar, Sword-billed Hummingbird, Black-tailed Trainbearer, Undulated Antpitta, Tufted Tit-tyrant ja Black Flowerpiercer. Kaikki hienoja lintuja, kuvaamaan pääsin ainoastaan Hillstaria. Suurimman osan retkeilimme yläosissa josta keräilimme Andien lajistoa, Andean Teal, - Ruddy Duck, - Vulture, - Coot ja - Gull.  Itselläni olikin kaikki nämä Perun retkeltä, mutta oli upea olla taas Andien upeissa maisemissa. Muistui mieleen kaikki korkean ilmaston ongelmat, ja melko nopeastikin. Yli 4.000 km kun mentiin alkoi mukavasti päässä tykyttämään ja kävely muuttui hitaaksi. Kyykyyn meneminenkin kuvatessa alkoi hengästyttämään reilusti ja vapaalta kädeltä kuvaaminen oli raskasta. Kuuden tunnin retkeilyn jälkeen palattiinkin takaisin alle kolmeen tonniin ja eläminen normalisoitui nopeasti. Ja sade alkoi, koko neljän tunnin ajomatkan Mindoon satoi runsaasti. Matkalla oli useita maanvyörymiä ja tie oli osittain poikki. Perille päästiin kuitenkin, melko alkeelliseen majoitukseen. Perushärdellit on, mutta mitään normia ei. Netin puute on yksi suurimmista miinuksista, pitää yrittää paikata päivitykset Mindon kylän kahviloissa tai jollain toisella Lodgella jossa käydään kuitenkin. Kyllä se tästä elämä ilman nettiäkin toimii – tai sitten ei.


Andean Gull - Mika Bruun

Carunculated Caracara - Mika Bruun

Sword-billed Hummingbird - Mika Bruun